pseudotietokannat

Internettiä selaillessani olen huomannut muutaman uuden ilmiön. Vanhempi niistä liittyy
tekniikkaan, jo jonkin aikaa etsiskellessäni tietoja jostain tietystä laitteesta antaa google tuloksiksi pääasiassa shopping.com tyyppisiä sivustoja, josta ehkä löytyy ylimalkaiset tekniset tiedot, mutta jonka pääasiallinen tarkoitus on ohjata lukija ostamaan kyseinen tuote jostain sivulla linkitetyistä kauppapaikoista.

Tekniset tiedot on napattu valmistajan sivulta, ja jos ns. toimituksellista materiaalia on niin sen toimittavat sivun lukijat itse kirjoittelemalla arvioita omistamistaan laitteista.

Aikaisemmin etsiessäni tietoja jostain tietyistä välineistä pystyin usein löytämään arvioita, kunnolliset tekniset tiedot tai asiallisia artikkeleita aiheesta. Onhan niitä vieläkin internet pullollaan, Googlella niitä vain ei enää pysty löytämään kaikkien kauppapaikkojen seasta.

Myös etsiessäni ajureita erilaisille laitteille olen yleensä joutunut käymään läpi ajuriportaalien pitkällisiä nöytyyttäviä rekisteröintimanööverejä, ja saanut sähköpostini täyteen roskapostia.

Eilen etsiskellessäni verkosta mahdollisia uusia pseudomorfoosiaiheisia sivuja, löysin muutaman pseudotietokannan. Wikipedian kehittyminen siihenkin pisteeseen jossa se tänäpäivänä on, tarjoaa laajan tietokannan kaupallisesti hyödynnettäväksi.

Löysin kaksi sivustoa jotka kaappaavat wikipedian sisältöjä omille sivustoilleen, ilmeisesti suomalaisen alimanin ja monikielisen all2know palvelun.

All2know eli "Kaikki tietämisen arvoista Suomeksi" tarjoaa wikipedian sisältöjä mainittsematta niitten alkuperää muuten kuin osoiterivillä, esim: http://www.all2know.com/fi/wikipedia/e/es/esperantokulttuuri.html
Sivu tarjoaa myös helsinginsanomien uutisia, mutta mainitsee lähteen ja siirtyy otsikkoa klikkaamalla HS:sän omille sivuille.

Aliman mainitsee Wikipedian lähteenään. Sivut eivät oikein ulkoasunsa puolesta toimi, eikä skandit näy.

Molemmilla sivuilla on googlen mainoksia.

työväen presidentti

Olen jonkinaikaa seuraillut sivusta Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaa. Kampanja rakentuu sloganin "Työväen presidentti" ympärille, mikä on herättänyt jonkinverran keskustelua, edustaahan Niinistö Kokoomuspuoluetta joka historiallisesti on aina edustanut työväen arkkivihollista porvaria.

Niinistön mainostoimiston perusajatus on ollut se, että vastakkainasettelujen aika on nyt ohi, ja näinollen kaikki kaipallista potentiaalia omaavat brändit ovat kenen tahansa käytössä. Sinänsä oikea analyysi: vastakkainasettelut ovat kadonneet, politiikka on menettänyt lähes kaiken perinteisen poliittisen sisällön.

On myös totta että työvaenliikenostalgialla asiayhteydestään irrotettuna voidaan myydä monenlaisia asioita, tulemme varmasti lähitulevaisuudessa näkemään monenlaisia neuvosto/DDR/taistolais ym. kuvastoa lainailevaa mainontaa. Tälläkertaa mainostoimisto on kuitenkin ollut hieman liikaa edellä aikaansa. Työläiskuvaston markkina-arvo ei ole vielä täysin aktualisoitunut. Tällähetkellä se toimii vain edelläkävijäsektorin mainonnassa, esimerkiksi työväen trendbaari tai työväen kolajuoma olisivat aivan toimivia konsepteja. Presidentin kaltaisen tuotteen markkinoinnin pitäisi kuitenkin kosketella nimenomaan suuria massoja.

Suuren yleisön osalta ongelma on se, että he vielä muistavat politiikan sisällöt ja vastakkainasettelut. Porvarin myymistä työväen brändillä pidetään siksi arroganttina, tyhmänä ja valheellisena. Älykäs mainostaja olisi valinnut jonkin hieman kauemmin unohduksissa olleen asiakokonaisuuden, kuten uskonnon. Jos Niinistö olisi markkinoitu esimerkiksi Jeesuksena, ei kenenkään tunteita olisi loukattu. Toisaalta tilanteessa jossa Paavo Lipponen on jo markkinoitu Mooseksena, saattaa raamatullinen kuvasto olla ykkösrivin politiikan kannalta loppuun kalastettu.

Jättimäinen pseudomorfoosimoskeija Lontooseen?

A MASSIVE mosque that will hold 40,000 worshippers is being proposed beside the Olympic complex in London to be opened in time for the 2012 Games.

The project’s backers hope the mosque and its surrounding buildings would hold a total of 70,000 people, only 10,000 fewer than the Olympic stadium.
Its futuristic design features wind turbines instead of the traditional minarets, while a translucent latticed roof would replace the domes seen on most mosques. The complex is designed to become the “Muslim quarter” for the Games, acting as a hub for Islamic competitors and spectators.

“It will be something never seen before in this country. It is a mosque for the future as part of the British landscape,” said Abdul Khalique, a senior member of Tablighi Jamaat, a worldwide Islamic missionary group that is proposing the mosque as its new UK headquarters.

(Times Online, 27.11.2005, http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2087-1892780,00.html)

kristillinen jooga

Tämä tuskin vaikuttaa kenestäkään ihmeelliseltä, asummehan kristillisessä maassa jossa jokainen saa uskoa jälleensyntymään, tonttuihin tai dollariin siististi jeesuksen ohessa.

Muotonsa puolesta kristillinen jooga kuitenkin on varsin pseudomorfoottinen ilmiö.

Mitä seuraavaksi; tantrinen lähetssaarnaaja-asentoko?

blogipörssi

Blogien ympärillä toimii monenlaisia listoja, suomessa tunnetuin onblogilista.fi.

Koska amerikassa kaikki on suurempaa, löytyy sieltä blogipörssi. Kyseessä on kuvitteellinen pörssiympäristö, jossa kaikki blogit on määritelty jonkin arvoisiksi niihin linkittyvien blogien määrän ja laadun perusteella.

Blogien rahallisen arvon määrittäminen onkin juuri nyt ajankohtaista, kun suuret mediatalot ovat tekemässä tosissaan tuloa blogibisnekseen. Blogipörssi valitettavasti toimii kuvitteellisella rahalla, joten älkää vielä lopettako päivätyötänne.

Kysyä voi myös, onko blogien arvon mittaaminen rahassa tarkoituksenmukaista, ja onko pörssin muodon kopioiminen paras arvonmuodostusympäristö.

Jokatapauksessa uusi tapa tuhlata aikaa, ja siitähän me kaikki pidämme.

Erkkopenetraatio

Aatos Erkon luotsaama Sanoma WSOY on viimeaikoina ollut liikkeellä aivan uusin haastein. Ensin yhtiö osti itselleen katu-uskottavuuden Radio Helsingin hankinnan myötä, asian jota se turhaan oli vuosia yrittänyt saavuttaa NYT-liitteen kautta.

Seuraavaksi tunkeuduttiin ihmisten arkitodellisuuteen ostamalla Huuto.net, suomen suosituin nettihuutokauppa. Ensimmäisessä haastattelussa Erkon edustaja spekuloi Huuto.netin kautta muudyn tavaran arvoa, ja sitä kuinka suuri osuus siitä jatkossa jää yhtiölle.

Melko ärsyttäviä seikkoja kumpikin. Olen pitkään kuunnellut Radio Helsinkiä, ja tehnyt kauppoja Huuto.net:issä. En oikein pitänyt Erkon soluttautumisesta näille alueille, mutta en ole asiasta viitsinyt kummempaa meteliäkään pitää.

Mielestäni Erkkopenetraatio on kuitenkin nyt mennyt askeleen liian pitkälle. Selaillessani blogilistaa olen jo jonkinaikaa sitten huomannut usean siellä listatun blogin edessä kirjaimet HS, mutta en ole sitten reagoinut asiaan tarkemmin.

Nyt vihdoin havahduin ilmiöön: suomen suurin mediatalo käyttää siekailematta blogi formaattia, ja sen ympärille kasvanutta epäkaupallista alakulttuuria itsensä mainostamiseen. Luulisi että suvereeni valtamedioiden hallinta riittäisi, mutta ilmeisesti ei riitä.

Blogia löytyy aiheesta jos toisesta, on kuukausiliiteblogia, kullttuuriblogia, ja huippuna kaikkein pseudomorfoottisin Retroblogi. Blogiyhteisö tyntyy olevan niin välinpitämätön, kuin kyvytönkin reagoimaan tähänkään uhkaan millään lailla.

Suuryritykset puristavat kaikista uusista formaaeista löysät pois, niin myös blogeista. Blogaajat eivät voi muuta tehdä kuin marista asiasta blogeissaan, mikä vain lisää yritysten saamaa ilmaista mainostilaa.

Joten tämäkin viesti siis loppupeleissä vain hyödyttää Erkkoimperiumia. Kuluttajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin tyynenä odottaa millä elämänalueella erkkopenetraatio etenee seuraavaksi.

Museon valtaaminen

Kiasmassa on vielä muutaman päivän esillä nuorisokulttuuriaiheinen näyttely nimeltään "ensin valtaamme museot".

Valtaaminen on hyvä brändi. Siihen sisältyy kapinaa, vähän niinkuin "Rock and roll", mutta poliittisempi. Termin käyttäminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta: valtaamiseen määritelmällisesti sisältyy tilan ottaminen haltuun väkisin.

Kuratoidussa näyttelyssähän tila on päinmvastoin tarjottu siellä tapahtuvalle toiminnalle, oli sitten kyseessä vaikka rullalautailu tai graffitimaalaus.

Kun itse kävin näyttelyssä, oli se vetänyt paljon nuorta yleisöä. Hyvä saavutus sinänbsä, vaikka ilmaispäivä olikin. Nuorisoa on varsin vaikea vetää korkeataiteiden pariin.



Kuitenkin väkisin tulee mieleen, mitä jos museo todella vallattaisiin, esimerkiksi museon pihan kesäksi vallanneiden mustahuulinuorien toimesta. Hehän tarvitsevat nyt sisätilaa juopottelulle ilmojen viilentyessä.

Museoiden valtaaminen omille taideteoksille on myöskin Englannnissa nouseva trendi.
Banksy esimerkiksi on toimittanut teoksiaan luvatta useisiin suuriin museoihin niin kotimaassaan, kuin Ranskassa ja Yhdysvalloissakin.

Hänen haastattelunsa tuntuu ainakin varsin houkuttelevalta:

"how did you put up the works without being noticed by guards or
other visitors? was it easy?"
"As a graffiti artist its harder to paint subway trains in New York these
days than it is to paint your major public exhibition spaces.
You just have to glue on a fake beard and move with the times."

On siis olemassa teoreettinen riski aktuaalisesta museoiden valtaamisesta, silti itseäni ainakin jäi askarruttamaan kysymys: Miksi museot vallaattaisiin ensimmäisenä.

Suomalaisia makuja suomalaislle

"Kaneliomena, karpalo, mansikka; suomalaisia makuja suomalaisille. Niitä tarjoaa tänä syksynä Suomen Nestlé, kun se tuo markkinoille uudet kauniit herkuttelukotipakkaukset. AINO jäätelö on tarkoitettu tarjoiltavaksi suoraan omasta rasiastaan, joka sopii kattaukseen kuin kattaukseen."

Kuten jo aiemmin valion baaria käsitelleessä jutussa mainitsin, suomen Nestle on valinnut pseudomorfoosin tien taistelussaan suomalaisten kuluttajien mielistä ja sydämistä. Ilmeisen hyvällä menestyksellä. Nestle yritti turhaan vuosikausia työntyä suomena markkinoille kansainvälisillä brändeillään. Suomessa ostetaan Valion ja Ingmanin jäätelöä, muille jää vain marginaalit.

Nyt kun Valiojäätelö on Nestlen brändi, tuotteet ovat korostetun suomalaisia. Nimet ovat suoraan kalevalasta ja mainosgrafiikat kansallisromanttisesta taiteesta. Mausta ei ole kokemusta, mutta yhtiön kuvaus "suomalaisia makuja suomalaisille" kuulostaisi suomalaisen yhtiön suusta jo kansankiihotukselta.

"- Uusi herkuttelujäätelöperheemme on suomalainen jo kalevalasta tuttua nimeään myöten. AINO jäätelöt on tehty suomalainen makumaailma mielessä pitäen. Siksi mauiksi on valittu muun muassa mansikkaa, kaneliomenaa ja raikkaankirpeää karpaloa, kertoo jäätelöryhmän markkinointijohtaja Liisa Pietarinen."

Taitaa nestlen suomettamisyksikkö nyt kärsiä ylikunnosta. Jos jäätelöhylly pysyisi staattisessa tilassa, suomen kansa hyvin nopeasti unohtaisi kuka minkäkin merkin omistaa. Tämäntyypppinen kikkailu väistämättä alleviivaa tuotemerkin ulkomaisuutta.

Haluatko epäjumalankuvaksi

Lainaus englanninkielisestä wikipediasta:

"Idol: The term idol (derived from Greek eid-, videre, to see. Also related to eidos, a figure and eidea, an idea or imagination) Greek eidolon: Something visible but without substance, a hollow form."

"In religion, originally not used in Holy Scripture, Josephus the Jewish historian later used the term to mean man-made worshipped articles; their worship is called idolatry the worship of hollow forms. In the New Testament it is used to refer to heathen gods and their images and only found in Luke-Acts and certain Pauline epistles."

Jumalanpalvominenhan on out, sehän on sinänsä vanha juttu. Kiinnostavaa sensijaan on se että epäjumalankuvan (engl idol)palvonnan sijasta, tai vähintään lisäksi, haluamme kaikki tulla sellaiseksi.

Eikä siinä mitään, ajat muuttuu, tavat muuttuu ja niinedelleen.
Tsekatkaa vaikka Extreme elvis, tai älkää tsekatko jos ette pidä lihavista alastomista miehistä.

Itähelsinkiläionen Hip-Hop-kupletti

Eräs ystäväni ehdotti joskus aiemmin pseudomorfoosiblogin käsiteltäväksi Notkea rotta nimistä hiphop projektia. Kyseinen projekti onkin ollut pseudomorfoosiblogin jatkuvassa erityistarkkailussa. En ole toistaiseksi kuitenkaan uskanltanut siitä kirjoittaa.

Syynä hitaaseen lähestrymiseeni on ollut lähinnä kulttuurimorfologinen varovaisuus: muoto-opilliset metodit kun soveltuvat huonosti nuorisokulttuureiden seurantaan, ne eivät ole muodossa vaan lähinnä virtaavat. Myöskään väärentyneiden muotojen löytäminen ei ole kovin helppoa, johtuen siitä ettei mitään aitoja tai alkuperäisiä muotoja ole olemassakaan. Kaikki syntyy loputtomista lainausten ja simulaatioiden kerroksista.

Rotan tuotannossa uudehko Amerikkalainen muoto, Rap on pakattu erikoisen lähiönäytelmän muotoon: äänessä on joukko Itä-helsinkiläiseen elämäntyyliin liittyviä hahmoja autovarkaista yksinhuoltaja-äiteihin. Uudella levyllä kuullaan jopa poliisivoimien edustajan, ja yhteiskunnan tukipylvään näkökulmaa käsiteltyihin aiheisiin.

Ympäristön kuvailussa on käytetty tarkkuus osoittaa Itä-helsinkiläisen toimintaympäristön varsin syvällistä tuntemusta, ainakin sellaisena kuin me jossain muualla asuvat kuvittelemme.

Notkean rotan Itähelsikiläiskabaree on muodoltaan erikoinen, muttei aivan ainutlaatuinen. Vaikka rapin puolelta ei oikein vastaavia artisteja löydy, niin iskelmästä kyllä.



Itäsuomalainen kuplettikuningas Jaakko Teppo rakensi aikoinaan hyvin samantyyppisen pienoisuniversumin Itäsuomalaisen maalaiselämän ympärille. Itä-Suomessa käsitellään yleisestiottaen samantyyppisiä teemoja kuin itä-Helsingissä: päihteitä, Kansaneläkelaitoksen etuuksia ja siinä sivussa miehen ja naisen välisen suhteen tematiikkaa ja perhettä. Molemmille artisteille on luonteenomaista jälkimmäisen aihepiirin epätavallisen karu ja epäromanttinen lähestyminen.

Aihepiireissä on myös hieman alueellisia eroja: Tepolla painottuu maa-ja metsätalouteen liittyvät kysymykset, Rotalla autovarkauksiin ja pöhisemiseen. Molemmat artistit myöskin rakastavat alueensa pukeutumiskulttuurin yksityiskohtien korostamista: Rotan tuotannossa toistuvana motiivina on karvapilotti, Tepon taas kumiteräsaapas. Molemmilla artisteilla on samansuuntainen fetisismiä lähentelevä suhde näihin nimenomaisiin asusteisiin, Rotalta löytyy jopa karvapilotin merkitystä syvä-analysoiva kappalekin.



Musiikillisesti rotta on selkeämmin Hip-hop-kaavan vanki, Teppo postmodernisti yhdistelee haluamiaan musiikillisia suuntauksia rokista kansanmusiikin eri tyylien kautta eksoottisempiin kaukomaiden tunnelmiin asti. Yhteistä tyylillisesti on tietty karuus ja suoruus asioiden käsittelyssä.

Teppo on itse Itä-suomesta kotoisin, notkea Rotta käsittääkseni itä-Helsingistä. Molemmat ovat kouluttautuneet, Teppo puualan insinööriksi, Rotta opiskelee Helsingin yliopistossa (oliko kirjallisuutta, joku paremmin tietävä voisi tarkentaa).

Molempien artistien musiikkia kuunnellessa tulee väistämättä mieleen kysymys kohderyhmästä: onko tämä jonkin ryhmän musiikkia, joka on tarkoitettu jonkin ryhmän yhteenkuuluvuuden nostattamiseksi, vai kenties tirkistelevää sosiaalipornoa, jossa eksoottisen pienryhmän puuhasteluista lauletaan vouyeristiselle ulkopuoliselle yleisölle.

Vai onko kyseessä nostalgiamusiikki, Tepon kunnian vuosina suomen maaseutu oli juuri muutettu isojen kaupunkien lähiöihin. Ehkä tämäntyyppinen musiikki toi lohtua juurettomalle maaltamuuttajaväestölle. Samalla tavalla nykyään on olemassa hyvin suuri määrä ihmisiä jotka ovat joskus asuneet lähiössä, mutta muuttaneet jossainvaiheessa muualle. Ehkä Notkea Rotta vetoaa nimenomaan tähän ryhmään.

Kysymykseen onko Notkea Rotta lopulta pseudomorfoottinen ilmiö vai ei, en ole vieläkään saanut yksiselitteistä vastausta. Selvää on, että teatteri ja kupletti perinne ovat kahlinneet jossainmäärin kyseisen projektin muotoa.

Toisaalta voi olla että vain teatteri on toteutettavissa oleva muoto katu-uskottavan Gangsta-rapin tekemiseen suomessa, yhteiskuntamme on kuitenkin vielä melko kaukana Amerikkalaisesta esikuvastaan, mitä tulee esimerkiksi sosiaaliseen epätasa-arvoon.

Suosittelen kaikille Notkean Rotan (erityisesti Itä Meidän levy) ja Jaakko Tepon tuotantoa. Erityisesti suosittelen Jaakko Teppoa Notkean Rotan ystäville ja päinvastoin. Ja tietysti itä-Suomalaisille tutustumista itä-Helsinkiin, ja päinvastoin.

Lehtolaislaista nykäsbloggailua

Sattuipa silmään älkää vittuilko Matti Nykäselle tai tulee puukosta blogi. Nykäshuumorihan on aina hauskaa, mutta tälläkertaa sivun muodon tarkastelu johtaa meidät toiseen melko hiljan ilmestyneeseen blogiin, nimittäin Seppo Lehdon blogiin

Lehto on internetin keskustelupalstoja seuraaville tuttu tavastaan spämmätä pitkiä vuodatuksia copy-paste tekniikalla täysin asiaankuulumattomiin keskusteluihin. Blogosfäärin sääennuste lupaa siis runsaasti sikanautaa jos herra Lehto kotiutuu myös tämän ilmaisukanavan pariin.

Toistaiseksi Lehto ja Nykäsblogit ovat tehty aikalailla perinteisen nettisivun tapaan, voi olla että Lehto vain joutuu käyttämään bloggeria koska ei muualta mielipiteilleen tilaa saa.

Pseudomorfoosiblogi jää seuraamaan tilannetta, lupaamme myöskin tulevaisuudessa käsitellä Lehdon lempiaihetta Karjalakysymysta, liittyyhän siihenkin runsaasti pseudomorfoottisia piirteitä.

Vielä pieni lisäyn näin jälkeenpäin:
Herra lehto tuntuu tosiaan ottaneen tämän blogikirjoittelun vakavasti. Kun muut yleensä perustavat yhden tai muutaman blogin, ja kirjoittavat niihin useita viestejä, on Lehto ottanut strategiakseen perustaa niinpaljon blogeja kuin vaan ikinä ehtii ennekuin palveluntarjoaja sen ymmärtää kieltää.

Jotkut jäänevät hyvinkin lyhytikäisiksi, niinkuin esimerkiksi Mattivanhasblogi. Lehdon blogien kokonaismäärää tuskin muistaa enää Seppo itsekään.

Blogihaku Seposta

Muutamia bongaamiani blogeja:

http://seppolehto.blogspot.com/
http://suursuomalaisuudesta.blogspot.com/
http://suursuomalainen.blogspot.com/
http://petsamosallakuusamokarjala.blogspot.com/
http://rasistituomarit.blogspot.com/
http://timosoini.blogspot.com/
http://tarjahalonen.blogspot.com/
http://mattivanhanen.blogspot.com/ njet novi toze
http://helsingin-sanomat.blogspot.com/
http://miehitetytalueettakaisin.blogspot.com/

Onhan se mukavaa että jollain riittää tarmoa ja vapaa-aikaa, mutta ostaisit vaikka Seppo puikot ja rupeaisit neulomaan.

Jälkikulttuuri

Selaillessani nettiä löysin sivuston aiheesta jälkikulttuuri (afterculture). Ihan kiintoisa sivusto sinänsä, mutta minua jäi itseäni häiritsemään sen perusajatus: jälkikulttuurin konventiot on haettu lähes pelkästään luonnonkansojen kuvastosta, modernisnista on jäljellä vain hyvin pieniä fragmentteja. Luonnonkansojen piirteet ovat taas säilyneet epäilyttävän puhdaslinjaisina.

Itse olen jonkiverran pohtinut samantyyppisiä kysymyksiä, tosin ehkä lyhyemmällä aikajänteellä. Spengler käytti Fellahismi-termiä kuvaamaan sivilisaationjälkeisen ajan ilmiöitä. Fellah sana tulee islamilaisessa maassa (Egyptissä?) asuvaa maanviljelijää tarkoittavasta sanasta, ja kuvastaa mahtavan sivilisaation raunioissa elävän vaatimattoman maanviljelijän kulttuurihistoriallisyta positioa.

Länsimainen fellahismi ei ole utopia tai dystopia, vaan olemassoleva ja vahvistuva ilmiö. Useimmat tällähetkellä tapahtuvat ilmiöt ovat fellahistisia. Se näkyy niin alakulttuurissa kuin valtakulttuurissakin.

Esimerkiksi tekno on selkeästi fellah ilmiö. Sitä yritettiin sen ilmaannuttua hieman väkisin työntää modernistiseen jatkumoon (esim Sam Inkisen Teknokirja), mutta se saavutti hyvin äkkiä täydellisen historiattomuuden tilansa.

Teknossa uusprimitiiviset tendenssit ovat hyvin läsnä voimakkaina. Tekno on nykyaikainen leirinuotio, jossa kaikki elementit ovat luonnonuskonnoista tuttuja: transsihakuinen läpiyön tanssiminen, kokemusta korostavat huumeet, yhteisöllisyys erotuksena sosiaalisuudesta (vrt paritanssit).

Tärkeää on kuitenkin huomata, että tekno on toisaalta myös muotokieleltään nykyaikaisin nuorisokulttuurimme. Siinä ei ole nähtävissä suoria viittauksia mihinkään primitiiviseen, tai edes moderniin. Tarpeet joita se on syntynyt täyttämään ovat primitivistisiä ja fellahistisia, siksi myös muoto on rtakentunut sellaiseksi kuin se on.

Jos ajattelemme tulevaisuutta, jossa sivilisaatiomme infrastuktuuri pikkuhiljaa rapistuu tai romahtaa, en usko esimerkiksi teknokulttuurin luopuvan tyylistään, vaan ennemminkin sovittavan sen muuttuneisiin olosuhteisiin (esim. sähkön ja sähkölaitteiden huonompi saatavuus).

Minä uskon että jälkikulttuurimme tulevat näyttämään suureltaosin samalta kuin tänäpäivänäkin, tosin sekoittuneempina ja vaatimattomammilla välineillä toteutettuna. Ehkä minun täytyisi toteuttaa kilpaileva jälkikulttuurisivusto.

merimiestatuointi

Suomen rockmusiikinjälkeisenajan tärkein rock muusikko Ville Valo kommentoi Nyt-liitteen, tuon journalisminjälkeisenajan tärkeimmän viikkojulkaisun haastattelussa tatuointejaan:

"Me ollaan merimiehiä ja -naisia. Sehän on vanha merimiestatuointi (GILLIGAF, Do I Look Like I Give A Fuck)ja moni muukin on ottanut samanlaisen. "Ei voisi vähempää kiinnostaa", se on hyvä pseudofilosofinen elämänohje."

syömäkelvottomat säilykkeet

Kirpputoreja kierrellessäni sattui silmiini kiinnostava tuoteryhmä. Syömäkelvottomat ruokasäilykkeet. Erilaisia mausteita, hedelmiä ym. säilöttynä lasipulloihin. Kaulassa roikkuva lappu muistuttaa ettei tuote ole tarkoitettu elintarvikekäyttöön, strategisesti tosin peitetty kirpputorin omalla hintalapulla.

Miksi tämäntyyppisiä tuotteita on olemassa, johtuuko se siitä että suomalainen keittiö on muuttunut ruuan valmistuspaikasta ruokavalmisteiden lämmityspisteeksi, jolloin ruuan valmistamiseen liittyvät välineet ja tarvikkeet muuttuvat käyttöesineistä koriste-esineiksi.

En tiedä kummat ovat lopulta pseudomorfoottisempia, koristeiksi alunperinkin valmistetut keittiötarvikkeet, vai kalliit oikeat keittiötarvikkeet jotka on ostettu kuviteltua ruuanvalmistusta varten, vaikka todellisuudessa eletään säilykkeitä lämmittämällä?

Onko suurin pseudomorfoosi kuitenkin se, että suomalaisissa asunnoissa vieläkin on keittiö, vaikka tämänpäivän tarpeet täyttäisi parhaiten jääkaappi ja mikroaaltouuni TV-tuolin vieressä.

Lisää arkkitehtuurin nykyvirtauksia

Mitä on suomalainen arkkitehtuuri modernin jälkeen? Pseudomorfoosiblogi lähti etsimään vastausta Töysästä Tuurin kylästä, jossa sijaitsee Veljekset keskisen kyläkauppa. Kyseessä ei ole kyläkauppa, eikä sitä pyöritä veljekset. Kyseessä on Vesa Keskisen jättimäinen kauppakeskittymä.

Arkkitehtuuriltaan Keskisen kauppa lukeutuu niinkutsuttuun parasiittiarkkitehtuurin lajityyppiin. Kyseisessä rakennustyylissä olennaisisinta on optimoida hyötypinta-ala, ja pysyä alituisesti dynaamisessa laajentumisen tilassa. Parasiittirakennuksessa ei yleensä ole niinsanottua päärakennusta, vaan kokonaisuus muodostuu eri aikoina rakennetuista siivistä. Tunnetuin suomalainen kyseisen tyylisuunnan edustaja on Helsingin Itäkeskus.


Viimevuosina Keskinen ei ole enää noudattanut parasiittirakentamisen perinnettä aivan puhtaasti. Hän on nimittäin alkanut kiinnittää huomiota rakennelmansa ulkoiseen tyyliin, mikä ei tietenkään ole hyötypinta-alan kannalta oleellista.

Tyyliksi on valitty nykyaikainen pseudoretro tyyli. Esimerkiksi toiseksi uusimman laajennuksen betonielementit on katettu perinteisen pohjalaistalon mallia mukaillen. Materiaalina on käytetty aitoa puuta, ja värityskin on samantyyppinen. Kyläkaupan omalla nettisivulla kuvaillaan julkisivua "Ainutlaatuisen perinteiseksi".

Vertailun vuoksii tässä kaksifooninkinen pohjalaistalo Kauhavalta

Ja tässä Keskisen viimeisin laajennus, elintarvikeosasto ja hotelli. Tätä rakentaessa onkin sitten jo ollut mielessä jokin aivan muu kuin hyötypinta-ala. Itse en uskalla spekuloida mikä.

Ensimmäisen kerran kyseisen laitoksen nähdessäni olin melko hämmentynyt. Yritin nimittäin kuumeisesti pohtia mistä tämä yllättävä rakennustapa on saanut vaikutteensa. Olin näkevinäni siinä sekoituksen Ruotsalaista kaupunkilinnaa, hieman Empireä ja jonkin verran kansallissosialistista massiivirakentamista.

Sitten tulin järkiini, halpahallin omistajan käsitys linnoista muodostuu tietenkin linnoja esittävien esineiden perusteella. Siis kyse on enemmän siitä kuinka saadaan mahdollisimman edullisilla materiaaleilla jokin asia minkä asiakas vielä mieltää linnaksi.



Tässä näkymmä myös kulissin taakse.

Tulevaisuuteen katsovana miehenä Keskinen avasi tiluksillaan myös asuntovaunupuiston. Tämäkin Amerikan hienous on siis nyt Tuurissa koettavissa. Karavaanarit avat tosin jo aiemmin löytäneet tiensä Keskiselle. Tähän asti he ovat vain viettäneet kesänsä paljaalla parkkipaikalla.

Keskisen kyläkauppa on erittäin suosittu ostospaikka ja nähtävyys. Tämäntyyppisessä maisemmassa suomen kansa viihtyy, ja miksei viihtyisi. Moderni arkkitehtuuri suunniteltiin uudelle ihmiselle, joka on modernismin mukana kadonnut jonnekin lähihistorian hämärään.

Nykyihmistä on mahdotonta kuvitella viihtymään esimerkiksi Alvar Aallon mahtipontisimpiin ympäristöihin. Voimme katsella niitä kunnioittavasti osana kulttuuriperintöämme, hieman samaan tapaan kuin Egyptiläinen maalaisväestö katselee pyramidejään. Niiden toimintaa emme kuitenkaan enää pysty ymmärtämään.

Nykyihminen viihtyy Keskisen kyläkaupassa. Tämäntyyppiset ympäristöt tulevat jatkossa varmasti lisääntymään. Kansa vaatii pseudoretroa.

Suosittelen siis lämpimästi sekä pseudomorfoosiharrastajille, että suomalaisen arkkitehtuurin tulevaisuusvisioista kiinnostuneille vieilua Töysän Tuuriin.
jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.

kaupan kotisivu löytyy täältä.

suosittelen erityisesti lukemaan kohdan onnenkylä,jossa selitetään tarkemmin tuurilaista uusmytologiaa.

Arkkitehtuuri ja kansa

Katselin eilen Telakka ohjelmaa, jossa keskusteltiin nykyarkkitehtuurista. Ohjelman perusväittämä oli, että nykyarkkitehtuuri on vieraantunut kansasta liiallisen modernistisuutensa takia.

En nyt tässä kirjoituksessa ota kantaa itse väittämään, vaan tarkastelen ohjelman esittämiä vaihtoehtoja.

Epämodernina, tai tarkemmin kansan epämodernistisiksi kokemina esiteltiin Vantaan Kartanonkoski ja uusvanhat puiset pakettipientalot.



Kiinnostavaa tässä on se, että molemmat esimerkit ovat umpimodernistista rakentamista, joka on vain kuorutettu vanhahtavalta näyttävällä pinnalla. Rakenteeltaan talot ovat täysin samaoilla menetelmillä valmistettuja.

Kartanonkoski on pseudomorfoosiblogin kannalta erityyisen kiinnostava, onhan se halvalla tehty kopio ruotsalaisesta vanhan kaupunkiarkkitehtuurin kopiosta. Siis kopion kopio, ja vieläpä keskusta-arkkitehtuurin kopio vantaan pellolla.

Ohjelmassa puhuttiin paljon muistoista. Muistot lapsuudesta ja mummolasta kuulemma olivat suurin syy kansan kiinnostukseen uusvanhaan arkkitehtuuriin. Todellisuudessa kuitenkin aika harvan isoäiti asui vanhoissa tukholmalaistaloissa. Useimpien isoäidit asuivat joko niissä modernistisissa kerrostaloissa tai sitten perinteisissä suomalaisissa pientaloissa.

Oikea perinne ei kuitenkaan ketään tunnu enää kiinnostavan, ja omat muistotkin ovat arkkitehtuurin saralla niin ankkeita, että nyt tarvitaan istutettuja muistoja. Onhan se noloa, että elimme melkein puoli vuosisataa itäisessä vaikutuspiirissä harmaan betonin keskellä. Ratkaisuksi siis valitsemme esimerkiksi kodin joka herättää meissä muistoja niistä hyvistä vanhoista ajoista joita ei koskaan tapahtunut.

Saattaa olla että tulevaisuudessa on erittäin suuri bisnes tarjota ihmisille kauniita muistoja maailmasta jossa modenismia tai muita inhottavia asioita ei koskaan tapahtunut.

Pseudomorfoosiblogi jää seuraamaan asiaa.

nuudelikeitto

Jo aikaisemmin olen tässä blogissa ihaillut Amerikkalaisen kulttuuripiirin saavutusta redusoida ateria hampurilaisen muotoon. Hampurilaisateriassahan on vielä, niinkuin ketjujen mainokset meitä usein muistuttavat, periaattessa jäljellä kunnon aterian elemetit: Lihaa, perunaa, viljaa ja vihanneksia.

Itäinen sivilisaatio on tälläkin alueella astunut rohkeasti harppauksen pidemmälle. Meidän pohjoisten kansojenkin supermarketeista löytyy nyt valikoima itämaisia nuudeliaterioita.



Nuudeliateria sisältää pelkästään vehnä tai riisijauhosta valmistettuja nuudeleita ja mausteita. Joissain pakkauksissa on mukana myös tilkka öljyä. Hieno puoli on se, että kuluttaja voi itse valita mitä ruokalajia nuudeli jäljittelee, vaihtoehtoja löytyy peruscurrystä pekingin ankkaan. Mitään ravinollisia arvoja kyseisellä ruokalajilla ei ole, mutta riittävän harvoin nautittuna se maistuu itseasiassa melko miellyttävältä.

Nuudeliateria on oikeastaan impressionistinen ruokalaji. Siinä ei ole pyritty tekemään ruokalajia joka tyydyttäisi meidän ravinnontarvettamme, vaan ruokalaji joka syödessämme sitä antta meille vaikutelman ateriomisesta. Se näyttää ruualta, tuoksuu ruualta ja maistuu ruualta.

Pseudomorfoosiblogi jää innolla odottamaan ruokalajeja jotka pelkästään näyttävät tai tuoksuvat ruualta.

kengistä ja nuorisokulttuureista

Nuorisovaateliikkeessä poiketessani en voinut olla kiinnittämättä huomiota erääseen kummalliseen muotoon. Liikkeessä myyty rullalautailukenkä oli rakennettu muistuttamaan niinkutsuttua läskipohjakenkää.



Monikaan teistä arvoisat lukiani ei varmastikaan tiedä mikä on läskipohjakenkä, kyseinen jalkine liittyy 1900 luvun puolivälissä suosittuun Rock nimiseen nuorisokulttuuriin. Kyseinen alakulttuuri on sittemmin vaihtanut kenkämalliaan tiuhaan, ollen huhujen mukaan tänäpäivänä jo purjehduskengissä.

Itse muistan läskipojamuodin hyvin, ei siksi että olisin vanha, vaan siksi että satuin asumaan nuoruuteni 1990-luvulla eräässä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa jossa nuorisomuoti oli jostainsyystä pysähtynyt 1950-luvulle.

Kyseisessä kaupungissa lähes jokainen nuorimies kulki tälläisissä jalkineissa, kullankaivuuhousut jalassa ja päällään repaleinen nahkatakki. Hiukset rasvattuna suureksi ylöspäinsojottavaksi tötteröksi.



Tämä siis tapahtui 1990 luvulla, ja kyseessä oli valtakulttuuri, ei vastakulttuuri.

Rullalautailukulttuuri on rock-kulttuuria nuorempi ilmiö, joten sen ominaispiirteiden lainailemisessa tulisi olla varovainen. Voimakkaiden kulttuurien muodot ovat usein kovin määrääviä.

Toisaalta molempien muotojen muutospotentiaalin voi kyseenalaistaa. Rullalautailukulttuurissa ei ole tapahtunut sisällöllistä kehitystä kymmeneen vuoteen. Rockissa sensijaan tapahtuu jatkuvasti pienempiä muutoksia, mutta ne rajoittuvat aiemman kertaamiseen. Viimeinen jollaintapaa tuore ilmiö lienee punk rock 1970 luvulla.

City on the hill

Minua on jo pidempään ihmetyttänyt eräs asia. Uskoontuleminen näinä sekularismin voitonpäivinä on jo sinällään ihmeellistä, mutta nyt vaikuttaisi siltä että maailman mahtavin valtio on syntynyt uudestaan kristilliseksi.

Siis Amerikan yhdysvallat, tuo vapaamuurarien perustama liittovaltio, joka koko olemassaolonsa ajan on kilvoitellut vain yhä puhtaamman sekularismin puolesta. Miten valtio edes voisi tulla uskoon, saati sitten sekularistinen valtio?

Kiinnostava puoli asiassa on myös se, että vahvin ja amerikkalainen kulttuuritraditio on liittovaltion vihaaminen. Libertaristit vihaavat liittovaltiota koska se vie heidän rahansa, moralistinen enemmistö koska katsoo sen edustavan moraalittomuutta. Moraaliton vähemmistö taas katsoo sen edustavan moralismia.

Liittovaltion vihaaminen on aivan yhtä keskeisessä osassa amerikkalaisessa järjestelmässä, kuin valtion rakastaminen oli esim. kommunistisissa järjestelmissä.



1900 luvun lopulla vaikutti jo siltä että vihan määrä ylittää yhteiskunnan sietokyvyn. Militia liike aseisti uskonnollista oikeistoa eripuolella maata. Monilla ryhmillä oli tähtäimessä nimenomaan liittovaltion kukustaminen.

Kyseinen kehityskaari huipentui Oklahoman pommi-iskuun. Liittovaltiota vastustavaan rasistiseen väkivaltaryhmään kuuluva Timothy McVeight räjäytti suuren liittovaltion rakennuksen vuonna 1995.



vuoden 1995 iskun ja vuoden 2001 iskun välillä oli kuitenkin tapahtunut jotain ihmeellistä. Yhtäkkiä uskonto oli maailman mahtavimman valtion retoriikassa ykkössijalla, ja kansa yhtenä miehenä johtajansa takana valmiina johdettavaksi hänen tarpeelliseksi katsomiinsa taisteluihin.

Tosiasioita retoriikan muuttuminen ei ole mihinkään muuttanut. Amerikan yhdysvallat on edelleen sekularistinen valtio, imperiumi joka on valmis likaisimpiinkin temppuihin taloudellisten etujensa turvaamiseksi.

Maan johtaja George Bush junior on öljymies, ilman mitään moraalisia pidäkkeitä oman tai sidosryhmiensä hyödyn maksimoimiseen. Tästä lienee parhaina osoituksina opiumsota Afganistanistanissa ja öljysota Irakissa.

George bush käytti kampanjansa alussa toiminnastaan termiä ristiretki, täsmällisempi ilmaus olisi kuitenkin sekularistiretki. Kyseessä on kuitenkin leimallisemmin vallitsevan maallistuneen maailmanjärjestyksen hyökkäys sen valta-asemaa horjuttavaa uskontoa vastaan.

Nyt kun uuskristillinen retoriikka on kuitenkin tullut Amerikkalaisen poliittisen puheen ytimeen tullaan jatkossa varmasti näkemään asiaan liittyviä lieve-ilmiöitä. Esimerkiksi kaikki pyrkimykset kansainväliseen yhteistyöhön tulevat kariutumaan. Lähi-idän ongelmaan todennäköisesti koetetaan perinteistä sionistikristillistä manööveri: Siirretään kaikki maailman juutalaiset israeliin, niin sittenpä nähdään kuka se saapuva messias on.

Joita USA:n asenneilmasto kiinnostaa, kannattaa tutustua myös tähän lainauskokoelmaan.

hitlerkortti

Hitlerkortti on uuskieltä, ja tarkoittaa keskustelussa esiin vedettyä viittausta vastapuolen (henkilönä, tai hänen edustamansa ajatusmaailman) yhteydestä Adolf Hitleriin.

Hitlerkortin voi vetää esiin missä tahansa keskustelussa mistä tahansa aiheesta kenen kanssa tahansa. Internetissä käydyissä keskusteluissa näin myös yleensä tehdään. Joidenkin teorioiden mukaan jokainen riittävän pitkään jatkuva keskustelu päätyy väistämättä hitlerkortin vilautteluun.



Kun Hitlerkortti on kerran lyöty pöytään on asiallinen keskustelu asiasta mahdotonta. Voidaan tietysti kysyä onko se internetissä mahdollista alunperinkään, mutta se onkin jo toinen kysymys.

Hitlerkortissa on kaksi perusongelmaa. Lyhyellä tähtäimellä sen käyttö tuhoaa yritykset käydä asiallisia keskusteluja, ja pitkällä tähtäimellä se trivialisoi ja banalisoi käsityksemme 1900 luvun varsin vakavista poliittisista ilmiöistä.

Näinollen tietyistä asiakokonaisuuksista ei voi enää syntyä minkäänlaista vakavaa keskustelua.



Hitlerkortin käyttö tosielämän tilanteissa on paljon nettikäyttöä harvinaisempaa, mikä johtuu pitkälle nettikeskustelun vaihtelevatasoisesta anonyymisyydestä.

Tähän liittyykin tämänpäiväinen pseudomorfoottinen askarteluvinkki:

Tulosta joku esim tämän sivun hitlerkorteista. Jos et löydä mieleistäsi, niin hae lisää googlella. Kortteja on myös helppo tehdä itse, Hitlerin tunnistaa vähän huonommastakin kuvasta viiksien avulla.

Laminoi kortti, ja pidä sitä aina mukanasi, ja näin voit päättää keskustelut ikiomalla Hitlerkortillasi. Voit tehostaa kortin vaikutusta ostamalla pillin, ja opettelemalla jalkapallovalmentajamanöövereitä.

Jos osallistut usein suurempiin ryhmäkeskusteluihin, kannattaa kortteja printata kerralla enemmän. Tällöin tehokkainta on, jos pidät kortteja mukanasi mukana pienessä pärekorissa, josta niitä voi sitten sirotella ympäriinsä pääsiäispupun tapaan.

Vaatetettuja naturisteja

association of fully clothed naturists

Kiinanmuurin ylitys rullalaudalla

Amerikkalainen Danny Way on ylittänyt Kiinanmuurin rullalaudalla, tai ainakin niin hänen kotisivuillaan väitetään.

Rullalautailu on perinteisesti ollut katukulttuuria, jolla on varsin omalaleimainen valtavirrasta poikkeava ulkoasunsa.

Tämäntyyppiset spektaakkelit taas vastaavat muodoltaan perinteistä stunt temppua. Muotokieli on täsmälleenm sama, kuin vaikkapa Niagaran laskemisessa tynnyrissä tai autojonon ylittämisessä moottoripyörällä.

"Way acknowledges the importance of the Quiksilver Great Wall Jump: "Skateboarding has yet to realize its full potential and by bringing this event to the people of China and the rest of the world, I hope to contribute to the future of skateboarding and the global attention this sport can achieve," he said."

tatuointimainos

lööppitiedonvälitys

Iltalehtien lööpit ovat yksi niistä asioista, joihin harvoin kiinnittää tietoista huomiota, mutta jotka ovat jatkuvasti läsnä. Ne ovat selkeästi esillä jokaisen kioskin ikkunassa ja kaupassa ne on aseteltu kassan viereen niin että ne jokainen väistämättä näkee.

Teksti on iso ja selkeä, fontti hyvin yksinkertainen ja iskevä. Lööppi ei yleensä omaa juurikaan informaatiosisältöä, pelkästään suhteellisen korkean shokkiarvon. Suomessa tapahtuu hyvin harvoin mitään oikeasti shokeeraavaa, mutta silti iltapäivälehdet ilmestyvät päivittäin. Joka päivä siis täytyy siis muutama uutinen väkivalloin työntää lööppiformaattiin, riippumatta uutisten varsinaisesta sisällöstä.

Yhteen lauseeseen redusoituna mikätahansa monisäikeinen todellinen tapahtuma väistämättä menettää totuusarvoaan muutenkin. Kun ainut kriteeri prosessissa on sensaatiohakuisuus, ei yleensä lööpillä ja todellisuudella ole enää paljoakaan yhteistä.

Iltäpäivälehtiähän ei ole kenenkään pakko ostaa, mutta lööpeiltä ei voi juuri kukaan voi välttyä. Itseasiassa lööpit vaikuttavat kaikkein kavalimmin juuri meihin jotka emme osta kyseisiä lehtiä. Lehden varsinaisesta jutusta yleensä käy selville millätavoin lööppi on vääristelty.

Esimerkiksi viimeksi kun satuin iltapäivälehteä lukemaan, oli päälööppinä "Vuorineuvoksen rouva strippasi presidentille" tai jotain siihen tyyliin. Itse jutusta selviää, että kyseessä oli vuorineuvoksen syntymäpäivät, ja vuorineuvoksen rouva esitti tilaisuudessa musiikkinumeron johon sisältyi asuvaihdos pitkästä iltapuvusta lyhyeen. Jossain yleisön joukossa oli entinen presidentti, joka näin tittelinsä johdosta pääsi myös lööppiin mukaan.

Jos en olisi lukenut kyseistä juttua, olisi passiivisessa muistissani vain muistijälki lööpistä. Se olisi haettavissa sieltä esimerkiksi keskustelussa:"-Oletteko kuulleet tämän asian vuorineuvos X:sästä, niin siitä jonka vaimo strippasi presidentille?". Muistaisin välittömästi lukemani lööpin, ja alitajuisesti sekoittaisin siinä esitetyt asiat tosiasioihin.

Näin lööppi toimii, syöttää päivittäin vääristeltyjä tietoja kansalliseen alitajuntaamme. Me jotka emme ole kovin kiinnostuneita esimerkiksi missien, poliitikkojen tai iskelmälailajien yksityiselämästä, saatamme saada kaiken näitä aihepiirejä koskettavan tietouden pelkästään lööpeistä. Kavalinta on että emme edes huomaa tälläistä tietoutta omaksuneemme, ennekuin jossain tilanteessa joudumme keskustelemaan asiasta ja huomaamme käyttävämme lööpeistä omaksuttua "tietopohjaa".

Lööpin kanssa samantyyppinen ilmiö on elokuvatraileri. Ehkä pian koittaa aika jolloin kokonaisen elokuvan katsomista pidetään aivan liian työläänä, trailerissahan on kuitenkin ne parhaat kohdat.

valetuoppi

juhannus

Juhannus on perinteinen keskikesän juhla. Se on yksi neljästä vuodenaikojenkiertoon perustuvista juhlapäivistä, joita kaikki varhaiset uskonnot juhlivat. Juhannus nimi sensijaan periytyy Johannes kastajasta.




Johannes kastajan mukaan keskikesän bakkanaalit nimettiin siinä uskossa, että näin saataisiin sublimoitua kansan pakanallinen juhlimishalu pakotettuihin kristillisiin muotoihin. Pyrkimys on kuitenkin onnistunut erittäin huonosti, lähes kaikki juhannnuksenviettotavat ovat joko pakanallisia tai sekularistisia. Esimerkiksi joulun osalta samantyyppinen toimenpide on onnistunut paremmin.

Myöskin shauvinistit ovat yrittäneet kaapata juhlan itselleen, kyseessä on myös Suomen lipun päivä. Tosiseikka joka kiinnostanee jopa vielä harvempia.

Tänäpäivänä tärkein juhannuksen juhlintatapa on alkoholin juominen. Harva miettii miksi, mutta silti useimmat nämä menot läpikäyvät. Kulttuurimorfologisesti kiinnostavaa on erityisesti suomalaisten miesten taipumus hukkua juhannuksena sepalus auki. Johannes kastajahan nimenomaan kastoi ihmisiä. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen tavallaan syntyy uudelleen kasteessa, joten kyseessähän on myös vanhan minän kuolema.

Varhaiskristillistä kastetoimitusta määrittää tahto ja usko. Ihminen on löytänyt jotain mihin uskoo, ja valitsemalla kasteen hän uskoo astuvansa parempaan elämään. Sepalus auki hukkuminen on tavallaan nihilistinen versio kristillisestä kasteesta. Sitä ei oikeastaan tahdota, eikä siihen uskota.

Kun riittävän monta ihmistä kerätään järven rantaan juomaan viinaa, väistämättä useimmat jossain vaiheessa veneilevät, ja nesteiden ylemmääräinen juonti aiheuttaa virtsaamistarvetta, joka taas yhdessä heikentyneiden motoristen kykyjen kanssa aiheuttavat veneestä tippumisen, ja lopulta hukkumisen.

Sepalus auki hukkuminen ei ole itsemurha. Se on ympäristötekijöiden ennaltamäärittämä tapahtumaketju. Juhannuksena täytyy olla humalassa koska sekä ulkoiset konventiot, että sisäinen uskonnonjälkeisen ajan jättämä tyhjyys siihen pakottavat. Me vain toimimme näiden impulssien ajamina.

Pieni lisäys: Johannes Kastajan lisäksi toinen tärkeä juhannussankari pyhä Vitus oli valitettavasti unohtunut kokonaan. Pahoittelen tapahtunutta, ja yritän olla täsmällisempi ensivuonna.

jäätelöbaari ilman jäätelöä

Vuonna 1936 Valio avasi jäätelöbaarin Lasipalatsiin Helsingissä. Kyseessä oli verrattain suuri tapaus, olihan suomi vasta toipumassa lamasta ja pulakaudesta. Teollinen jäätelönvalmistus oli alkanut vasta 1930-luvun puolivälissä, joten jäätelöbaarissa oltiin vahvasti ajan hermolla.

Jäätelöä oli aikoinaan varsin laaja valikoima, ja baareja rakennettiin lasipalatsin mallin mukaisesti eri puolille suomea.

Lasipalatsi oli hyvin moderni ympäristö, joka edusti uudenlaista urbaania muotokieltä. Voimme vain kuvilla miten vahvasti Lasipalatsin funkkis on erottunut varsin agraariseen muotokieleen tottuneiden suomalaisten arkisesta kokemuspiirissä.

Paljon on tapahtunut vuoden 1936 jälkeen. Jäätelöbaarien sousio hiipui pikkuhiljaa, eikä alkuperäisiä ole tiettävästi jäljellä. Ei sillä että Valio niitä mihinkään tarvitsisikaan, onhan se myynyt koko jäätelötuotantonsa Nestlelle.

Myöskin suomalainen elämänmeno on muuttunut. Kansakuntana olemme teollistuneet, kaupungistuneet ja lopulta jälkiteollistuneet.

Nyt Valio on perustanut jäätelöbaarinsa uudestaan, tosin ilman jäätelöä. Kampin uudessa ostoskeskuksessa sijaitsee Valion baari, joka tarjoilee maitoa ja yllätyksellistä sinänsä pseudomaaseuturomantiikkaa.



Valion baarissa kaikki mainonnasta sisustukseen on valjastettu herättelemään maaseuturomanttisia mielikuvia. Siis täysin päinvastaisia kuin alkuperäisen modernistisen jäätelöbaarin. Tuotteella pyritään koskettelemaan muistoja joita ei varsinaisesti ole, Valion baareja ei ole koskaan aikaisemmin ollut olemassa.

Mainittakoon että myös Nestle on hypännyt pseudoretro kelkkaan. Yksi ensimmäisiä jäätelöuutuuksia joita Nestle Valion nimellä myy on "Vanhan ajan vanilja". Sitä imeskellessä on sitten hyvä muistella niitä vanhoja hyviä aikoja. Perinteet tuntuvat olevan tänäpäivänä arvossaan, riippumatta siitä ovatko ne todellisia vai keksittyjä.

hufu

Tofu on soijapavuista valmistettu juustonkaltainen tuote. Se on hyvin suosittu eri puolilla Aasiaa, ja nykyään kasvissyöjien keskuudessa ympäri maailmaa.

Tofua ei sinänsä voi syyttää pseudomorfoottiseksi tuotteeksi, kyseessä on varsin omalaatuinen aines, sensijaan sitä usein käytetään pseudomorfoottisesti korvaamaan liharuokia. Siitäkin huolimatta ettei se oikeastaan muistuta juurikaan lihaa. SEnsijaan tarjolla on erilaisia lihatuotteita jäljitteleviä soijatuotteita; soijamakkaroita, pihvejä, jopa kinkkuja tai kanoja on nähty.

Nyt tarjolla on kuitenkin myös korvike joka saattaa kokeiluhaluisia lihansyöjiäkin kiinnostaa. Nimittäin ihmisen makuinen tofu, HUFU.

Tuote on suunnattu niin ihmisen mausta kiinnostuneille aloittelijoille, kuin lihasta vieroittautuville kannibaaleillekin.

Tuotetta voi osataa nettikaupasta, ja reseptejä ja kannibalismin kulttuurihistoriaakin löytyy. Tuote on siinämäärin innovatiivinen, että pseudomorfoosiblogi myöntää sille kuukauden pseudomorfoottinen elintarvike palkinnon.

Atsteekkien ihmispadan ohje


Hufu stroganoff

white metal

Heavy Metal musiikki lienee kaikille tämänkin blogin lukioille jossainmäärin tuttu. Jos ei musiikillisilta yksityiskohdiltaan, niin ainakin ulkomusiikillisilta. Heavy musiikkiin elimellisesti kuuluu nahkahousut, väärinpäin käännetyt ristit, pentagrammit ja veri ja suolenpätkät.

Vaihtelee hieman bändi ja genrekohtaisesti miten paljon saatanallista symboliikkaa pidetään esillä. Myöskin motiiveissa on eroja: joillain syyt ovat uskonnollisia, joillain kaupallisia, joillain tyylillisiä.

Pisimmälle kyseisen suuntauksen on vienyt Balck Metal suuntaus, ja erityisesti sen Norjalaiset esiintymismuodot.


Kuvassa Varg Vikernes Burzum yhtyeestä

Mustan metallin lisäksi on olemassa myös ns. valkoista metallia. Tämä johtaa hyvin kiinnostavaan vuorovaikutusten ristiaallokkoon. Perinteinen metallimusiikki saa voimansa nurinkäännetystä kristillisestä symboliikasta. Se kääntää ristit väärinpäin, ja nostaa kaikki raamatullista pahuutta edustavat symbolit kiinnostuksensa keskiöön.


Kristillinen heavy-yhtye Stryder poseeraa. Yhtyeestä kerrotaan Leo Mellerin teoksessa "Rock" seuraavaa: "he ilmestyivät lavalle tiukoissa nahkaisissa ja kimaltelevissa vaatteissaan , joissa risteili mauttomia mustia ja keltaisia raitoja, paksussa meikkipakkelsissa ja hiukset pystyssä".."Rehvastelun ja lihallisen leveilyn jälkeen -lopulta raamatut heitettiin kuulijoille"

Valkoinen metalli taas pyrkii peesaamaan metallimusiikin suuressa suosiossa ja katu-uskottavuudessa, kääntäen taas kertaalleen symboleita uuden kierroksen ympäri. Kysymys kuuluu siis, mitä tapahtuu asiasisällölle kun se ensin käännetään päälaelleen, ja sitten uudestaan tämän negaation muotojen mukaisesti "uuskristilliseksi". Kääntäminen ei koskaan ole häviötöntä, sisältö väistämättä muuttuu matkalla.

Asian voi parhaiten havainnollistaa pienellä ajatusleikillä:
Kuvitellaan asia toisin päin, mitä jos saatananpalvojat haluaisivat tehdä gospel musiikkia? Leikkaisivat hiuksensa siististi, pukeutuisivat mustiin flanellipaitoihin ja riiputtaisivat kaulassaan pientä jalometallista ristiä väärinpäin.

Istuisivat sitten siinä leirinuotion ympärillä rämpyttämässä akustista kitaraa laulellen saatanan hienoudesta.

Kyllä, myös se olisi pseudomorfoosi.

koripallokorkokenkä

päivän teologialinkki

Kirkkohistorian professori Matti Kotiranta käsittelee kiinnostavasti pseudomorfoosia ortodoksisessa teologiassa.

otteita Helsingin yliopiston kokoelmista

Helsingin pseudomorfoosikeskustaa käsitelleen kirjoitukseni jälkeen eräsystäväni kehoitti minua tutustumaan myös Helsingin Yliopiston päärakennuksessa sijaitsevaan pseudomorfoosikokoelmaan.


Kyse on kreikkalaisten patsaiden roomalaisista kopioista, tai ilmeisestikin niiden kopioista. Akateemisen Empirerakennuksen hämyisiltä käytäviltä löytyy runsas määrä kalpean luonnonvalkoisia patsasjäljitelmiä.

Tähän väliin muutama lainaus Egon Friedellin teoksesta "Uuden ajan kulttuurihistoria".

"Kreikkalaiset sitä vastoin juuri olivat hyvin etäällä siitä uudenaikaisesta barbariasta, että puu ja kivi jätetään maalaamattomiksi; aivan luonnollisen ja taiteellisen tunteen varassa he sivelivät kirjavaksi kaiken, mikä tuli heidän käsiinsä, ja meidän valkoinen plastiikkamme ja arkkitehtuurimme olisi heistä äyttänyt värisokeiden taiteelta."

"Kirkkaasti paistavan auringon, räikeänsinisen taivaan, sinooberinpunaisten vuorien, rikinkeltaisten kallioiden, myrkynvihreiden puiden ja sadoin eri vivahduksin kimmeltävän meren näkeminen teki kreikkalaiset jo alusta alkaen taipuvaisiksi tulemaan väri-iloisimmaksi, jopa väristä juopuneimmaksi kansaksi"


"Marmoriin hangattiin ensin ruusunpunaista tai ruskeaa, öljystä ja vahasta tehtyä syövytysainetta joka antoi sille lämpimän elävän ihon väri. ...Huulet maalattiin punaisiksi, hiukset mustiksi, keltaisiksi tai metallilisällä kullankellertäviksi"



Ostostemppelin mainosteline

Helsingin sanomat uutisoi kulttuurisivuilla 24.5.05 otsikolla "Taiteesta tulikin mainosteline" kuvanveistäjä Antero Toikan Oulunsalon kauppakeskukseen suunnitteleman teoksen pikaista käyttöönottoa mainostelineeksi.

Toikka oli suunnitellut ostoskeskusta varten korkean pylväänmuotoisen "pylonin" johon välittömästi teoksen pystytyksen jälkeen paikalliset yrittäjät ripustivat omat mainoksensa, ilmeisesti yllätyksenä taiteilijalle.

Toikka pääsi myös hieman selittämään intentioitaan:"Muinaisessa Egyptissä pylonit reunustivat temppelin sisääntulokäytävää. Pyloni sopii hyvin Kapteenin edustalle, sillä kauppakeskukset ovat nykyajan temppeleitä"

En tiedä minkälaisia pyloneita egyptissä oli tapana rakentaa, mutta Toikan teos kyllä muistuttaa muodoltaan ja sijainniltaan huomattavasti yleisesti käytössä olivia ostarimainostelineitä. Ainakin artikkelin kuvasta päätellen.

Pseudomorfoosiblogi kiittää Antero Toikkaa, Oulunsalon kauppakeskuksen kauppiaita, Helsingin Sanomia ja Egyptiläistä sivilisaatiota tämän kauniin uutishetken tarjoamisesta.

Amerikkalanen sotaideologia

Maailman mediossa on Abu Graibin vankilakuvien päivänvaloon tulosta lähtien näytelty kiinnostavaa näytelmää. Maailman tehokkain sotakoneisto, ja sitä pyörittävä maailman johtava suurvalta, ovat pahoissa vaikeuksissa erilaisten yksittäisten kidutusten ja murhien takia.



Relativisti saattaa tässävaiheessa ihmetellä sitä, miten yksittäistapauksilla voi olla noinkin suuri merkitys tilanteessa jossa käydään sotaa, eli laajamittaisesti ja järjestäytyneesti tapetaan ihmisiä?

Kiintoisa kysymys on myöskin se, miksi kyseiset kuvat nostivat maailmanlaajuisen kohun, toisin kuin esimerkiksi aikaisemmin kirjoitettu Punaisen ristin raportti jossa samat asiat oli kerrottu tekstimuodossa.



Asiaan liittyvä pseudomorfoottisuus avautuu parhaiten tutkimalla Amerikkalaista maailmankäsityksestä. Amerikka saavutti johtavan sivilisaation statuksen verrattain nopeasti, se tavallaan repäistiin sivilisaatioksi suoraan lehmipaimenajasta. Tästä on jäänyt rasitteeksi tietynlainen Cowboy etiikka, joka painottaa rehellisyyttä, suoraselkäisyyttä ja yksinkertaista hyveellisyyttä. Koska tälläisiä arvoja voi suurvaltapolitiikkaan soveltaa varsin valikoiden, joutuu Amerikka valehtelemaan itselleen useimmista suurvaltapoliittisista motiiveistaan.

Amerikkalaisten ongelma on se, etteivät he ole sisäistäneet suurvaltarooliaan. Se että sotia käydään öljyn, oopiumin, tai minkä tahansa suurvallan itselleen tarpeelliseksi katsoman hyödykkeeen saatavuuden turvaamiseksi on täysin luonnollista, ja väistämätöntä. Myöskin laajamittainen tappaminen ja kiduttaminen ovat tämän prosessin välitömiä seurauksia.

On varmasti pohjoisamerikan kansoille lohduttavaa kuvitella itsensä viimeisinä lehmipoikina vapaassa lännessä, mieluummin kuin osasina sivilisaatiokoneistoa, tai George Bush nuorempi hyveellisenä sheriffinä mieluummin kuin yksinvaltaisena keisarina. Nämä ajatusmallit ovat kuitenkin syvästi pseudomorfoottisia, ja johtavat kaikinpuolin valheelliseen maailmankäsitykseen.

lue myös Susan Sontagin teksti Abu Ghraib kuvista

pullotettu gintonic

Satuin paikallisessa alkoholiliikkeessä törmäämään tuotteeseen, joka etikettinsä mukaan oli Gin tonic. Olen itsekin GT:n ystäviä, tosin tottunut itse sekoittamaan juomani. Valmiiksi pullotettu GT kuulosti siinämäärin pseudomorfoottiselta ajatukselta, että jouduin välittömästi hankkimaan yhden pullollisen tarkempia tutkimuksia varten.


Mutta ensin hieman historiaa:
Ginin katsotaan syntyneen 1650 luvulla Alankomaissa. Tohtori Sylvuis etsi kuumeisesti toimivaa lääkettä munuais ja vatsavaivoihin, ja siinä sivussa tuli tuottaneeksi maailmaan juoman nimeltä Genever.


Bokma on hieman myöhäisempää tuotantoa (1826), mutta ainut alkoholimymälämme myymä Genever.

Minulla ei ole tieto tepsikö genever munuaisvaivoihin, mutta historia tietää sen maistuneen englantilaisille sotapojille. Juoma vietiin Englantiin, ja värikkäiden vaiheiden kautta se pikkuhiljaa vakiintui meidän tuntemaksemme Dry Giniksi.

Myös Gin tonic syntyi lääketieteellisestä välttämättömyydestä. Britannian imperiumin paisuessa yhä suuremmaksi alkoivat eksoottiset taudin käydä yhä pahemmaksi riesaksi. Lääkkeeeksi malariaan keksittiin Kiniini, mutta kiniinin jakelu brittisotaväelle vaikutti varsin monimutkaiselta.

Kiniini sekoitettiin tonic veteen, joka sellaisenaan ei ole vielä kauhean herkullista. Vasta kun tonic vesi ja Gin keksittiin yhdistää saatiin täydellinen muodostettua täydellinen yhdistelmä. Selvinpäinhän ei kukaan viitsi sotia, ja yleensä liian päissään saattaa helposti lääkitykset unohtua.

GT muodostui tietyllätapaa safariasun veroiseksi siirtomaaherruden symboliksi.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi pullotettuun gintonicciin. Pullon sivusta löytyy tyoteseloste:


Gintonichan valmistetaan ginistä ja tonic vedestä, sallittua olisi ripaus limeä tai sitruunaa. Tässä tuotteessa kuitenkin on viinaa ja viiniä, miksi? Tuoteselosteessa väitetään sen myöskin olevan "suosittu viileän raikkaana juomana", vaikka se ei todellakaan ole raikas eikä tuotteiden päälle Alkossa kerääntyneen pölyn perusteella myöskään hirveän suosittu.

En oikein osaa kuvailla tuotteen makua, mutta gintonicilta se ei juurikaan maistu, eikä tuoteselosteen mukaan myöskään varsinaisesti sellainen ole.