Wednesday, April 30, 2008

Vappu

Vappu lienee yksi muodoiltaan rikkaimmista vuotuisista pseudomorfoosijuhlistamme. Vappua juhlivat lähes kaikki samalla tavoin, eli juomalla liikaa alkoholia. Kaikilla on jonkinlainen käsitys juhlinnan syistä, juhla mielletään jonkinlaiseksi työläisten ja opiskelijoiden juhlaksi. Varsin pieni osa juhlijoista tosin mieltää itsensä kumpaankaan ryhmään kuuluvaksi, mutta juhlinta tuntuu maistuvan kaikille.

Wikipedian mukaan vappu on saanut nimensä 700-luvulla eläneen abbedissa Valburgin mukaan. Juhla tosin on nimetty nimenomaan pseudomorfoottisin perustein jäljittelemään hedelmällisyyden jumalattaren Waldburgin nimeä, jota pakanat juhlivat Beltane juhlassaan samoihin aikoihin.

Kirkon kannatuksen kannalta varmasti hyvä veto aikoinaan, mutta aiheutti väistämättä sen että juhlinnan muodoista muodostui sekava rihmasto näennäiskristilliseen muotoon pakotettuja vanhoja pakanallisia traditioita.

Työväen juhlaksi vapun julisti sosiaalidemokraattinen toinen internationaali vuonna 1889. Työväen juhlintaan ovat perinteisesti kuulunut marssit ja puheet, erona useimpiin juhlinnan muotoihin on se että tämä liittyy kiinteästi raittiusliikkeen historiaan, vaikka kaikki työläiset eivät toki lasiin sylkeneetkään. Perusajatuksena on kurinalaisuus: vappuaattona marssimalla haluttiin näyttäytyä ryhdikkäinä järjestyneinä ja moraalisesti ylempiarvoisina kuin samoihin aikoihin koteihinsa aaton itrstailuista raahautuvat krapulaiset porvarit.

Kun viime vappuna satuin kulkemaan perinteisen työläisvapun keskuksen hakaniemen torin läpi, oli näky varsin säälittävä: muutama yksinäinen ilmapallokauppias ja muutama harhaileva työläinen. Eräs vanhempi vastaantulija katsoi jopa tarpeelliseksi avautua minulle siitä miten massiivisia työläisten vaput ovat joskus (ilmeisesti 70-luvulla) olleet, ja miten surkeita ne nykyään ovat. Ei ihme että Erkki Tuomioja vappuhaastattelussaan kertoi olevansa itse valmis tämän perinteen (ja tarpeettomaksi käyneen vasemmiston muutenkin) jo lopettamaan.

Toisaalta vappu on ollut viimeaikoina se päivä vuodesta, jolloin demaritkin ovat voineet kokea itsensä aatteellisiksi, puhutella toisiaan tovereiksi ja kuunnella taistelulauluja. Tietenkin voidaan kysyä onko tuo tarkoituksenmukaista sosiaalidemokratian ollessa muodoiltaan ja sisällöiltään sellainen kuin se tänäpäivänä on, mutta luulisi että ainakin vanhoille mensevikeille tällä on ollut ainakin terapeuttista merkitystä.

Työläisten vapun muotoja yleensä pyrkivät jäljittelemään myös anarkistit, luonnonsuojelijat, feministit ja muut punavihreään ilmiökenttään kuuluvat toimijat. En tiedä mikä nykyään on tilanne, mutta 90-luvulla vappumarsseilla oli aina sama marssijärjestys: ensimmäisenä kulki vanhat kommunistit joilla oli vielä neuvostoajan lippuja ja osastoviirejä tallella, seuraavana vasemmistonuoret. Perässä tuli sitten anakristien punamustat liput, eko-anarkistien musta-vihreät ja viimeisenä aina anarkofeministit.

Pitkään vapppua ovat juhlineet myös opiskelijat. Wikipedian mukaan Turussa jo 1700-luvulla. Modernia opiskelijavappua on vietetty jo 1800-luvun lopulla. Perinteisesti ylioppilaat ovat mieltäneet itsensä porvareiksi, ja näinollen opiskelijoiden ja työläisten vapunviettoon on liittynyt monenlaisia konflikteja.

Nykyään kun puolet kansasta pakkokorkeakoulutetaan, tuskin opintotuella elävät mieltävät statustaan kauhean porvarilliseksi. Opiskelijat kun ovat yksi oikeasti huonoimmin toimeentuleva ryhmä, ja jostain syystä vailla perustuslain takaamaa minimitoimeentuloa.

Silti porvarillinen ullanlinnanmäen piknik on muodostumassa siksi suosituimmaksi vapputraditioksi. Ei tarvitse kuunnella puheita, paitsi ehkä maljapuheita, eikä tarvitse seisoa torilla.

Vastakkainasettelun aika on ainakin tällä saralla loppu, katsotaan löytääkö uusvasemmisto jotain itselleen ja ajalle luontaisia juhlintamuotoja, vai jääkö kyseinen päivä puhtaasti oikoistolaisen kulutuskulttuurin dominoimaksi.

Ainiin, puhtaan pseudomorfoottinen Jeesus-marssi on myös hyvin suosittu, varmasti suosityumpi kuin vasemmiston marssit, joista se muotonsa on varastanut.

"Vuosittaisen ”Jeesus marssin” sa­notaan saavan liikkeelle miljoonia kristittyjä n. 200 maassa. Mikäs siinä, mutta marssin kansainväliset järjestäjät pitävät sitä välineenä ”hengelliseen sodankäyntiinsä” kaupunkien demoneita vastaan. Christian Research Network sa­noo: ”Marssin johtajat tarkoittavat hen­gellisellä sodankäynnillä suo­raa hengellistä sotaa maantieteel­lisiä “paikallisia henkiä” vastaan, jotka heidän mukaansa pitävät vallassaan kaupunkejamme… Tämä on todelli­nen persoonalli­nen velvoite jokai­sen marssiin osallistujan takana. Pääasiallinen tarkoitus on muuttaa marssin kautta alueen hengellinen ”ilma­piiri” vaatimalla voittoa alueen demonihengistä…”."

Otis, Wagner and the Transformations Revival, prof. J. S. Malan

Jos puhutaan sodankäynnin termein, niin voidaan todeta ainakin tämä taistelu voitetuksi, siis jos demonina on vanha vasemmisto. Jos Demonina on kaduilla irstaana vellova immoralistinen enemmistö, niin marssi on aikalailla pisara meressä.

Monday, April 28, 2008

Olympian kisat

Olympian kisojen järjestäminen Kiinassa on herättänyt paljon keskustelua. On puhuttu paljon siitä, onko kyseisen maan tämänhetkinen ihmisoikeustilanne sopusoinnussa kisojen ylevien arvojen ja perinteiden kanssa.

Pseudomorfoosiblogi haluaa nyt nostaa esille kysymyksen siitä, mitä nämä ylevät arvot ja perinteet sitten ovat?

Lähdetään perusasioista: modernit olympialaiset ovat luonteeltaan ensisijaisesti pseudomorfoottinen ilmiö. Antiikin Kreikan kulttuurista irrotettu kulttuurin fragmentti, joka on istutettu moderniin yhteiskuntaan ilman että sen alkuperäistä merkitystä olisi ymmärretty, tai edes syvällisemmin pohdittu.

Antiikin olympialaisten ylevyys perustui tapahtuman kulttuurilliseen ja uskonnolliseen kontekstiin. Kisat järjestettiin Zeus-jumalan kunniaksi, ja kisojen yhteydessä oli paljon erilaisia uskonnollisia rituaaleja. Kulttuurillisesti olympialaisia on vaikeaa ymmärtää ilman muutamia perustietoja antiikista.

Antiikin Kreikka oli monessa suhteessa erikoislaatuinen korkeakulttuuri, meitä nykyihmisiä ehkä eniten hämmentää oli kreikkalainen pedagogia. Olennaisin Kreikkalaisen kulttuurin infrastruktuuri oli nimittäin pederastialaitos. Pederastia sekoitetaan usein moderneihin ilmiökenttiin, kuten homoseksuaalisuuteen tai pedofiliaan. Osin aiheestakin, liittyihän pederastialaitokseen paljon samoja piirteitä. Monet nykyhomot ja pedofiilit myös perustelevat elämäntapaansa kreikkalaisvaikutteilla, mikä on tietenkin mös pseudomorfoottista. Kreikkalaiset eivät suinkaan hyväksyneet kumpaakaan, pelkästään tarkasti määritellyssä kulttuurillisessa kontekstissa tapahtuvan pederastian.

Peruajajatushan pederastiassa oli, että vanhempi mies ottaa suojatikseen nuoren pojan, jolle pyrkii välittämään tälle kulttuuritraditioonsa liittyviä tietoja ja taitoja. Suhteeseen kuului kuitenkin myös erilaista eroottista kanssakäymistä, tosin erityyppistä kuin nykyään kuvitellaan. Esimerkiksi penetraatiota ei juurikaan harrastettu, mutta esim. reisienväliin rakastelu oli varsin yleistä. Tämän ohella sitten opiskeltiin taiteita, filosofiaa ja ennenkaikkea urheiltiin.

Nämä vahvasti eroottiset suhteet olivat sekä kulttuurillisesti hyväksyttäviä, että tärkeä osa kreikkalaista kullttuuritraditioa. Se löi leimansa niin taiteisiin, tieteisiin kuin urheiluunkin. Pederastia on välillisesti tai välittömästi läsnä kaikessa kulttuurinsa tuotannossa Platonin filosofiasta veistostaiteeseen.

Niin se oli myös Olympian kisoissa, missä nuoret miehet kisailivat alasti vanhempien miesten himokkaiden silmien alla. En tietenkään väitä että tämä olisi ollut ainut motivaattori, mutta merkittävä kulttuurillinen taustatekijä.

Pakanallisten ja pederastisten vaikutteiden ylevyydestä voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta ylevämpiä ne ainakin ovat kuin modernien kisojen isän Pierre De Coubertin. Hänelle Olympian kisat olivat lähinnä pyrkimys kasvattaa nuorisosta tehokkaampia tappajia modernin armeijan käyttöön. Tuohon aikaan schauvinismiä pidettiin varsin ylevänä aatteena, mutta ns. Moderneja olympialaisia jatketaan vielä tänäpäivänäkin, vaikka kansallisuusaate on jo vahvasti marginalisoitunut.

Nykytilannetta kuvannee se, että haulla olympialaisten arvot ensimmäinen hitti tulee Coca Colan sivuille. Mitään kovin selkeää tekstiä aiheesta en löytänyt. Olympialaisten arvoihin ja niitten levittämiseen tuntuu monet olevan sitoutuneita, mutta mistään ei täsmällisesti selviä mitä nämä arvot ovat.

Sinänsä tyypillinen tilanne pseudomorfoottisia rakenteita tarkasteltaessa, eri aikakausilta periytyneet hyvin erilaiset perinteet ovat sekoittuneet nykykäytäntöjen kanssa hyvin sekavaksi vyyhdeksi erilaisia muotoja ja sisältöjä.

Nykyäänhän kilpailut ovat silkkaa bisnestä, niinkuin kaikki muukin.

Tuesday, April 22, 2008

Arjalainen miesmaku

Nelosen urheilu-uutisista tuttu Viivi Avellan on taas päässyt otsikoihin. Tälläkertaa viivi on avautunut miesmaustaan ehkä hivenen liikaa. Suorassa lähetyksessä radio Rock (kyllä sen niminnen radiokanava tosiaankin on olemassa) kanavalla hän kertoi seuraavaa:

"- Mä tykkään arjalaishenkisistä miehistä, elikkä muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset etelän hetelmät "

Pseudomorfoosiblogi kuitenkin haluaa muistuttaa että jos katsotaan asiaa suomalaisesta näkökulmasta, niin arjalaisethan ovat nimenomaan etelän hedelmiä. Arjalainen rotu on tietenkin monella tavalla määriteltävissä, aivan käyttötarkoituksesta riippuen.

Käydään kuitenkin muutamia faktoja läpi. Ensinnäkin varsinaiset arjalaiset löytyvät intiasta, jonne he joskus 1300-1900 eaa ovat asettuneet. Nämä arjalaiset ovat iholtaan jonkinverran meitä tummempia.

Toki arjalaisella rodulla voidaan tarkoittaa myös joko myyttisiä valkoisen rodun esi-isiä, mutta näistä on nykyään hankalampaa löytää varsinaisia todisteita.

Useimmiten termillä viitataan nykyään viime vuosisadan saksalaiseen rotukäsitykseen. Kansallisssosialistit puhuivat paljon arjalaisesta rodusta, ja sen ylemmyydestä. Saksalaisille arjalaisuus kuitenkin oli vahvasti sidoksissa saksalaiseen verenperintöön.

Suomalaiset eivät tähän kategoriaan suinkaan mahtuneet. Suomalaiset lajiteltiin ennemmin mongoleiksi kuin arjalaisiksi. Pohjoisista kansoista saksalaiset toki olivat romattisesti viehättyneitä, mutta tämä tarkoitti lähinnä Norjalaisia ja muita viikinkien jälkeläisiä. Suhtautumista suomalaisiin kuvaa parhaiten Molotov-Ribbentropp sopimuksen lisäpöytäkirja.

Arjalaisesta meiningistä monet tietenkin suomessakin pitivät. Monet lähtivät siitä jopa vapaaehtoisina saksaan nauttimaan. Sitä tosiseikkaa se ei kuitenkaan muuta, että saksalaista verenperintöä suurin osa meistä ei suinkaan edusta.

Nykyään termi onkin muodostunut aikalailla abstraktiksi, kukaan ei tarkemmin osaa määrittää mitä se pitää sisällään, vain sen mitä se ei pidä. Viivi Avellanin tapaan monet käsittävät sen vain jonkinlaiseksi toiseuden vastakohdaksi. Arjalaisia olemme me ei värilliset, rodullisesta taustasta riippumatta. Toiseutta edustaa sitten mokkakikkelit ja muut etelän hetelmät.

Pseudomorfoosiblogi jää innolla odottamaan Viivin tulevia pyrkimyksiä korjailla lausuntojaan. Blogissaan hän jo ehti pyydellä anteeksi, mutta valitettavan tylsästi. Teksitin kommenteissa sensijaan on melko hauskoja tekstejä joukossa.

Mokkakikkelihän ei ole varsinainen kielellinen uutuus, olen itse kuullut kyseisen sanan käytöstä jo ainakin kymmenen vuotta sitten. Harvinainen se kuitenkin tähänasti on ollut. Blogikommenteissa oli kuitenkin yksi uudissanalta vaikuttava termi, blondipillu. Ilmeisesti blondipillu tarkoittaa blondia joka tapaa käyttää mokkakikkelin kaltaisia ilmauksia.

Hyvä Viivi, hyvä Suomi, eläköön suomalainen urheilu-ja rock journalismi.

Monday, April 21, 2008

Mekan aika

BBC uutisoi sivullaan että muslimitiedemiehet haluaisivat luopua nykyisestä Greenwitchin ajasta, ja siirtyä käyttämään Mekan aikaa. Heidän mukaansa nykyinen aikajärjestelmä on kolonialismin jäänteitä, ja sietää siirtyä historiaan (muslimi)tieteellisemmän ajanmäärittämisen tieltä.

"A prominent cleric, Sheikh Youssef al-Qaradawy, said modern science had at last provided evidence that Mecca was the true centre of the Earth; proof, he said, of the greatness of the Muslim "qibla" - the Arabic word for the direction Muslims turn to when they pray."

Jutussa esitellään myös muslimikello, joka käy takaperin ja jonka avulla mekan suunta voidaan määrittää missäpäin maailmaa tahansa.

Thursday, April 10, 2008

BB-talon etnokuume

Muistan jossain Godardin elokuvassa aikoinaan olleen kohtauksen jossa joku käyttää kirjainyhdistelmää BB; vastanäyttelijä toteaa kysyvästi Brigitte Bardot, ja saa vastaukseksi Bertolt Brecht.

Nykyään meillä ei ole vastaavaa erehtymisriskiä, kirjainyhdistelmä BB viittaa aina suosittuun ylikansalliseen tosi-TV konseptiin nimeltä Big Brother. Täytyy myöntää että konsepti on erittäin toimiva, otetaan joukko nuoria ihmisiä, eristetään heidät ulkomaailmasta täysin ja ruokitaan heidän turhautumistaan runsaalla alkoholitarjoilulla. Talon kaikki tilat, erityisesti suihku ja sauna-tilat ovat jatkuvassa kameratarkkailussa, ja leikkaajat pitävät huolen siitä että tissejä ja perseitä on esillä juuri sopivasti muuhun materiaaliin nähden (tissi/perse-suhde varmasti määritellään lisenssisopimuksissa). Itsekin katsoin muutaman kauden sarjaa varsin tiiviisti, silloin kun minulla vielä TV-vastaanotin oli.

Nyt BB-talossakin puhaltavat uudet tuulet, ainakin Metro Liven 11.4 uutisen mukaan. "Otsikolla tervemenoa BB-taloon" on kuvaava alaotsikko "Muslimeja ja juutalaisia toivotaan hakijoiksi".

Jutusta löytyy oheinen lainaus: "Olisi hienoa nähdä talossa esimerkiksi etnoperäisyyttä ja eri uskontokuntia. Olisi mielenkiintoista joa mukana olisi sekä kristittyjä, islaminuskoisia että juutalaisia"

Hienoahan se minunkin mielestäni olisi, mutta kuinka ihmeessä se olisi toteutettavissa? Ateistis luterilaisessa maassamme jo kristityt ovat siinämäärin harvinaisia. Jos tuottaja sattuisikin löytämään kristityn, niin epäilempä että hänen suostuttelemisensa tosi-TV kilpailuun olisi varsin hankalaa. Jos Jeesus tulisi uudestaan ajoissa esikarsintoihin, niin hän ehkä voisi kyseistä mediaa sanomansa levittämiseen käyttää, mutta varsinaista kristittyä en oikein osaa kyseiseen ohjelmaan kuvitella. Muslimeita suomessa alkaa olla jo huomattavasti, mutta en oikein usko että monikaan innostuisi tissiensä esittelystä televisiossa. Voin tietenkin olla väärässäkin. Juutalaispopulaatio taas on siinämäärin pieni, että tuskin sieltä on suurta ryntäystä odotettavissa.

Oletettavasti tuttajalta on mennyt vain termit hieman sekaisin. Samoja bailublondejahan sinne halutaan, nyt vain toivotaan että bailublondien taustoista löytyisi hieman muodikasta monikulttuurista taustaväriä. Ehkä suomesta löytyy jo riittävästi nuoria sekularistimuslimeja ja sekularistijuutalaisia jotta yksi tosi-tv ohjelma saadaan pyörimään.

No saa nähdä, tai minä tietenkään en saa nähdä koska en omista televisiota.

kokojyvä

Nouseva terveystietoisuus on nostanut yleiseen keskusteluun erilaisia vaihtuvia iskusanoja. Yksi niistä on kokojyvä. Useimmat laipähyllyn ns. kokojyväleivistä ovat kuitenkin aivan samaa prosessoitua pullaa kuin muutkin, niihin on vain lisätty pieni määrä hieman vähemmän kuorituista jyvistä jauhettuja jauhoja sekaan.

Pseudomorfoosiblogin toiminta-alueelle päästään, kun tehdään täysjyvätuotteita jotka nimenomaan pyrkivät muistuttamaan mahdollisimman pitkälle vaalennettuja esikuviaan.

Esimerkiksi Foxnewsin jutussa "Five foods you should eat every day" löytyy amerikkalaisten kuluttajine valistukseksi seuraava suora lainaus Ellie Kriegeriltä:

"There are whole wheat burger buns out there that I’m really excited about because they’re soft, tender and mild-tasting. They don’t taste like whole wheat. There are also whole wheat tortillas and wraps."

Näitä ameriikanherkkuja näkee nykyään suomalauistenkin markettien hyllyissä. Olen nähnyt ainakin täysjyväspagettia, jonka pakkaus lupasi tuotteen nimenomaan maistuvan halvemmilta valkaistuilta kilpailijoiltaan.

Sinänsä tämä on tyypillistä amerikkalaista ongelmanratkaisua. Kun todetaan jokin rakenteellinen ongelma (esim. hampurilaispohjainen ruokavalio ja siitä seuraavat terveysongelmat), niin ongelmaan puuttumisen sijaan mietitään erilaisia kosmeettisia parannuksia joilla ongelma ratkeiaisi ilman että kenenkään tarvitsisi muuttaa tapojaan.

Sinänsä on totta, että jos amerikkalaiset siirtyisivät edes täysjyvähampuriklaisiin, olisi sillä varmasti jonkinlaisia kansanterveydellisiä vaikutuksia, mutta toistaiseksi tämä ajattelutapa on tuottanut vain hyvin merkillisiä pseudomorfoottisia elintarvikkeita.